Veikkaus on suomalainen rahapeliyhtiö, suomalaisille pelaajille
Sävelmän isä on erityisesti jingle-mainosmusiikin tekemiseen erikoistunut, suomalainen jazz-legenda ja säveltäjä Kaarlo ”Kalle” Kaartinen. Jingle-Charles-nimelläkin tunnetulla Kaartisella on Teoston mukaan nimissään 339 teosta. Halva-jinglen lisäksi hänen tekemistään sävelmistä monille tuttuja klassikoita ovat esimerkiksi ”Ajatar on Forumissa”, Veikkaus-teema sekä Risella-riisi-jingle.
Sävelmän isä on erityisesti jingle-mainosmusiikin tekemiseen erikoistunut, suomalainen jazz-legenda ja säveltäjä Kaarlo ”Kalle” Kaartinen. Jingle-Charles-nimelläkin tunnetulla Kaartisella on Teoston mukaan nimissään 339 teosta. Halva-jinglen lisäksi hänen tekemistään sävelmistä monille tuttuja klassikoita ovat esimerkiksi ”Ajatar on Forumissa”, Veikkaus-teema sekä Risella-riisi-jingle.
Esimerkiksi vuosina 1940-1950 Veikkaus ilahdutti suomalaisia muun muassa näillä ikimuistoisilla kappaleilla:Jos pakollinen tunnistautuminen olisi otettu käyttöön mainosmusiikin kulta-aikana, Veikkaus olisi varmasti teettänyt kampanjaa varten oman laulun.
Lotto tunnusmusiikki · Comments115
Sävelmän isä on erityisesti jingle-mainosmusiikin tekemiseen erikoistunut, suomalainen jazz-legenda ja säveltäjä Kaarlo ”Kalle” Kaartinen. Jingle-Charles-nimelläkin tunnetulla Kaartisella on Teoston mukaan nimissään 339 teosta. Halva-jinglen lisäksi hänen tekemistään sävelmistä monille tuttuja klassikoita ovat esimerkiksi ”Ajatar on Forumissa”, Veikkaus-teema sekä Risella-riisi-jingle.
Sävelmän isä on erityisesti jingle-mainosmusiikin tekemiseen erikoistunut, suomalainen jazz-legenda ja säveltäjä Kaarlo ”Kalle” Kaartinen. Jingle-Charles-nimelläkin tunnetulla Kaartisella on Teoston mukaan nimissään 339 teosta. Halva-jinglen lisäksi hänen tekemistään sävelmistä monille tuttuja klassikoita ovat esimerkiksi ”Ajatar on Forumissa”, Veikkaus-teema sekä Risella-riisi-jingle.
Musiikintekijäksi mainosalalleMainosmusiikin tekijät ovat työssään kuuluneet osasina työryhmiin; sosiaalisiin yksikköihin, jotka ovat koostuneet usein enemmän muiden alojen ammattilaisista kuin muusikoista. Työ on tehty – ja edelleen usein tehdään – läheisessä yhteistyössä esimerkiksi markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisten kanssa.Musiikillinen osaaminen elokuva- ja yhtä lailla mainossäveltäjien piirissä hankittiin käytännön musiikkielämässä, puoli- tai kokoammattilaisena orkesterimuusikkona tai bändiharrastuksessa. Harrastuksesta on mainossäveltäjien kohdalla osittain tullut osa ammattiosaamista, mutta haastattelemistani säveltäjistä kaikki puhuvat musiikkiharrastuksestaan tärkeänä osana koko elämää myös työuran aikana ja etenkin sen jälkeen. Valmiuksien joukossa oli kuitenkin oltava säveltämisen, sovittamisen tai instrumentin hallinnan kaltaisten totunnaisten muusikon taitojen lisäksi suuri määrä aivan muuta osaamista. Tämä tärkeä ”ylimääräinen” osaaminen on kasautunut paljolti sosiaalisten taitojen alueelle. Tärkeiksi ovat muodostuneet sellaiset valmiudet kuin neuvottelutaidot, lahjakkuus ratkaisujen havainnollistamisessa eimuusikoille tai vaikkapa musiikin ja kuvan (tai draaman) yhteyksien ymmärtäminen ja välittäminen työryhmän muille jäsenille.Mainosmusiikkia tekemään on haastattelemieni säveltäjien kertoman mukaan tultu pääasiassa kahdella tapaa. Ensimmäinen tapa oli aloittaa työt jossain mainosfilmien tuotantoyhtiössä eli ryhtyä tekemään ensi sijassa mainontaa ja työn sivujuonteena vähitellen siihen musiikkia. Toinen tapa oli pitää käynnissä useaa työuraa samanaikaisesti ja kerätä elantonsa näistä saaduin tuloin – tasapainottelu, joka oli ja on edelleen yleistä musiikin ammattilaisilla.”Mun tehtävä ei oo olla ihailtu”Työn tilaajan tosiasiallinen ja lopullinen määräysvalta sävellysten suhteen on työlle ominainen piirre. Mainosalalla tehtävän työn tulokset ovat sekä ryhmätyötä että (viime kädessä) toisten omaisuutta. Näin ne ovat siis toisten kritisoitavissa, muuteltavissa ja jopa mitättömiksi julistettavissa. Tämä ”ulkomusiikillinen” määräysvalta on helposti ristiriidassa musiikkikoulutukseen ja alalle sosiaalistumiseen kytkeytyvän perusideologian kanssa. Mainostyö on muusikkojen piirissä näyttäytynyt (ja mieltyy silloin tällöin edelleen) itsensä, luovuutensa ja lahjakkuutensa myymisenä kaupallisuudelle.Musiikin ammattilaisen on Pentti Lasasen mukaan mainosmusiikkia tehdessään ymmärrettävä tietynlainen välineluonteensa erotukseksi esiintyvästä muusikosta, jota hän nimittää artistiksi: ”mun tehtävä ei oo olla ihailtu, vaan mun tehtävä on tavottaa.” Tietty väistyminen onkin ominaista: mainosmusiikin tekijä pyrkii väistymään musiikin ja kuulijan välistä luomalla musiikkia, joka ei kanna korostetusti tekijänsä persoonallisuuden leimaa. Toisaalta hän väistyy myös musiikin ja tuotteen välistä. Tarkoitushan on saattaa kuuluviksi ne tuotteen ominaisuudet, jotka yhteistyössä tilaajan ja kuvantekijöiden kanssa on hahmotettu kohderyhmän mieltävän haluttavina.– ja mitä mainoksissa sitten kuultiin?Musiikillisen arkipäivän kannalta mielenkiintoista on myös se, mitä ja kenen sävelmiä mainosten ääniraidoilla on kulloinkin kuultu. Olen tehnyt Teostoon toimitetuista tekijätiedoista otoksen vuodelta 1968. Tilastoimani esimerkki kattaa kyseisenä vuonna esitettyjen noin seitsemän ja puolen sadan mainoselokuvan 501 Teostoon ilmoitettua ääniraitaa. Näiden mainosten osalta jakauma on seuraavanlainen:Ei lainkaan musiikillista äänimateriaalia: 311Suomalaisten sävellyksiä (tai sovituksia, lähinnä kansanlauluista): 100”Valmista”, lähinnä ns. katalogimusiikkia: 89Millaisia mainoksia sitten tehtiin ilman musiikin läsnäoloa?Selkeimmin – ehkä odotettavasti – nousee näkyville kaksi asiaa. Ensimmäinen on musiikin vähäisyys lääkemainonnassa. Lääkkeiden mainonnaksi luokiteltavista kolmestakymmenestä esitetystä spotista vain kolme sisälsi musiikkia vuonna 1968. Kuluttajavalistuksellisuus oli vahva linja lääkemainonnassa. Asiaan vaikuttivat epäilemättä lääkemainonnan tiukat säännökset: suggestiivisuutta ja dramaattisuutta katsottiin paheksuen.Toinen musiikittomien mainosten joukosta erottuva seikka on autojen ja niihin liittyvien tuotteiden mainonnassa erottuva trendi, jossa ei käytetty musiikkia. Tämän tuoteryhmän 60 mainoksesta 45 on toteutettu ilman musiikkia. Näistä musiikittomista 13 on vieläpä automerkkien mainontaa, joka on nyttemmin tunnettu hyvin mielikuvapainotteisena tuoteryhmänä ja käyttää myös paljon musiikkia.Vahva veikkaus trendin aloittajaksi olisi Shellin musiikiton mainonta, joka alkoi vuonna 1966. Siinä käytettiin spiikkinä matalaa macho-tyylistä sanelua, jonka tehokkaan olemuksen tieltä karsittiin äänimaisemasta suurin osa muista elementeistä.Näitä kahta tuoteryhmää lukuunottamatta melkein kaikissa tuotekategorioissa ollaan lähempänä vuoden 1968 yleistä prosenttilukua: noin puolet mainonnasta musiikin kanssa, toinen puoli ilman. Lääke- ja automainontaa lievempiä poikkeamia normaalista kyllä esiintyy. Sellaisia ovat ”vakavaksi” mieltyvä pankki- ja vakuutusala, joka näyttää jossain määrin keskittyneen hillittyyn puheeseen mainostensa äänikuvassa, tai toisaalla makeismainonta, jonka valmiiksi viihteellinen imago sai musiikkia tuekseen kahdessa tapauksessa kolmesta.Katalogimusiikkia eli valmiiksi tekijänoikeusmielessä clearattua musiikkia tuottavat erikoistuneet yritykset niiden tahojen tarpeisiin, jotka eivät ehdi tai kustannussyistä pysty valmistuttamaan erillistä sävellystä käyttöönsä. Katalogimusiikin käyttö on ollut erittäin suosittua tuotannon nopean kasvun ja nousevien kustannusten aikoina, ja samat kaksi päävaikutinta näyttävät painavan vaa’assa nykyisinkin. Kiirettä ja kustannustehokkuutta riitti myös vuonna 1968 suomalaisten kuulemassa mainosmusiikissa: valmiiksi tuotetulta levyltä poimittuja musiikkiraitoja oli vain hieman vähemmän kuin kotimaista tuotantoa mainoksissa.Vuonna 1968 pyörineiden mainoselokuvien ääniraidoista siis joka viides oli kotimaista säveltuotantoa. Tekijöistä tuotteliaimmat olivat Teoston tietojen mukaan Kaarlo Kaartinen ja Ronnie Kranck. Molemmilla oli yli 30 sävellystä tilillään, ja kiireisellä alalla ilmoittamatta jääneitä on todennäköisesti vielä muutama tämän päälle. Aarno Raninen, Pentti Lasanen ja Jaakko Salo näyttävät tehneen tasaiseen tahtiin myös mainostyötä, mutta selvästi keskittyivät myös runsaaseen muuhun musiikilliseen työhönsä: sävelmiä on kullakin parinkymmenen molemmin puolin. Kymmenen sävelmän tienoilla pyörivät Erkki Ertama, Rauno Lehtinen ja Martti Pohjalainen. Näiden herrojen jälkeen pienempiä määriä säveltäneitä on kokonainen joukko Malmsténista Merikantoon.Free-teema ja variaatiotKun tarkastellaan työnantajia ja tehtävien jakautumista, muotoutuu tästä yhden vuoden aineistosta varsin mielenkiintoinen työkentän hahmotelma. Työsuhteessa olleet olivat usein osaamiseltaan jo niin laajalti tunnettuja, että heidän sävellyksiään haluttiin – ja saatiin – muuallekin kuin vakituisen työnantajan tuotoksiin. Tietyt freelancer- pohjalta työskentelevät taas saattoivat ainakin ajoittain tehdä mainostyönsä hyvinkin määrätietoisesti vain yhdelle tuotantoyhtiölle, ja poikkeamiset muiden tuotantoihin olivat harvassa. Sosiaalinen verkosto oli epäilemättä tärkeässä asemassa tilausten saamisen kannalta.Monet musiikintekijät, kuten juuri Ronnie Kranck, eivät välttämättä hakeneet mainostöitä aktiivisesti, vaan suuntautuivat muualle musiikin alalle. Kun kontakti tiettyyn tuotantoyhtiöön tai mainostajaan kuitenkin jotain kautta syntyi ja onnistuneita tuloksia – eli tilaajaa tyydyttäneitä mainosfilmejä – saatiin aikaan, saattoi sävellystilauksia sitten tulla suhteellisen tiheästi. Näennäisestä freelancerista sukeutui tuotantoyhtiön kalustoon kuuluva ”hovisäveltäjä”.Freelancerina ja vakituisena työntekijänä toimimisen välillä ei välttämättä aina ollutkaan selkeää eroa. Muussakin tutkimuksessa on todettu, että mainosalalla on esiintynyt nykyisin yleistyneitä ”epätyypillisiä työsuhteita” jo muuta työelämää aiemmin. Musiikin työkenttää on usein hankalahkoa suoraan verrata muuhun työelämään, mutta tässä tapauksessa musiikin ammattilaiset ovat kenties olleet muun työvoiman kanssa samoissa asemissa jo tuolloin.”Kuvan kanssa säveltämisen” reunaehdot ovat kaiken kaikkiaan kokeneet suuria muutoksia ja työkentän menneisyys olisi kansainvälisestikin kiintoisa tutkimuskohde. Toivottavasti kiinnostus käyttömusiikin tekemistä kohtaan jatkuu ja leviää niin tekijä- kuin tutkijapiireissäkin. Arkinen musiikkimenneisyys ansaitsee tulla huomatuksi ja pohdituksi.Teksti: Kaarina KilpiöKirjoittaja on tehnyt aiheesta väitöskirjan***Musiikilla on rakennettu mainonnan lupauksia myös Suomessa jo yli puoli vuosisataa. Tekijät, työskentelyperusteet ja taustalla oleva musiikillinen ajattelu ovat kuitenkin uponneet kiireisen työn pyöritykseen ja jääneet ilman suurempaa huomiota. Nyt alasta on valmistunut väitöskirja, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa huhtikuun alussa. Tutkimuksen kolmena pääasiallisena aineistona ovat mainosmusiikin tekijöiden lausumat (haastattelut ja tekstit) kolmelta eri vuosikymmeneltä, Suomen elokuva-arkistoon tallennetut mainoselokuvat 1950–70-luvuilta sekä Teosto ry:n arkistodokumentit tutkimusaikana mainoselokuviin mekanisoidusta musiikista. Selvis pyysi väitöskirjan tekijältä tutkija Kaarina Kilpiöltä oheisen artikkelin, joka tiivistää työssä esiin nousevia huomioita ammattikentän olemuksesta ja audiovisuaalisen viestinnän musiikista osana suomalaista lähihistoriaa.Teksti: Kaarina Kilpiö