Pitkävetoon pelin historian suurin uudistus


Miksi sinä muotoilet kysymyksen "Onko kenohuijaus paljastettu jo"?

Jos mitään uutta ei ole sanottu, turhaan sinä sitä huijaukseksi nimität, sehän ei näillä tiedoilla sitä ole. Kenties rehellistä, kenties ei. Ketään täysjärkistä ihmistä asia tuskin kiinnostaa. Jos ei rahaa tule, pakkoko on olla niin tyhmä että lykkää sitä menemään lisää jonkun numerosarjan toivossa!

HS taloussivuilla kirjoitettiin Veikkauksen monopoliasemasta. On totta, että perustelut monopolin säilyttämiseksi ovat naurettavia: pelimarkkinoilla pitäisi nimenomaan kilpaillaan tuotteilla, joista pelaajat pääsevät valitsemaan parhaat ja itselleen sopivat. Ei niin että syötetään tyhmille mummoille kenoa ja lottoa surkealla palautusprosentilla ja myydään kioskilla ässäarpaa, samaan aikaan kun esim. tulos- ja voittajavetomahdollisuuksia on surkean vähän kv. tarjontaan verrattuna ja nekin kertoimet painuvat pohjamutiin pienen maan pienillä vaihdoilla (katsokaapa lukemia vaikka näin kesäaikaan). 60-80 % palautukset tuntuvat tietysti onnenpeleihin verrattuna juhlalta, vaikka paljon parempaankin olisi mahdollisuus.

Veikkauksessa lässytetään mielellään myös peliongelmaisten asemasta monopolin perusteluna. Käytännössähän asia ei edes kiinnosta sen paremmin RAY:ta kuin Veikkausta pätkääkään. Kokonaisuutena pelinjärjestäjä voittaa aina, koska sen tärkein intressi on kerätä tuottoa asettamalla riittävän huonot peliehdot. Tähän kaavaan ei ongelmapelaaja huolineen mahdu.

Riippuvaisten määrää ei kuitenkaan lisää pelimarkkinoiden toimintalogiikka, vaan ihmisten omat valinnat! Jos heittäytyy tyhmyyspelien vietäväksi, on ihan sama kenen peli on kyseessä ja mihin se on sijoitettu. Järjelle ja harkinnalle on osattava antaa sija, jos aikoo pelata rahapelejä, tai sitten on yksinkertaisesti haettava ongelmaan apua. Väittäisin kyllä, että peliyhtiöiden lisenssimaksuilla ja verotulojen lisäyksellä katettaisiin jo muutama toimiva hoitopaikka ja tukiryhmä.

Veikkaankin että kymmenen vuoden sisällä tarjonta on jo laajempaa ja muille yhtiöille on lupa pelata myös niiden omissa pelipisteissä, ei ainoastaan netissä.


Kunhan hän vain vielä muistaisi, mikä ihmeen vehje se oli, ennen kuin kenellekään käy huonosti hurjissa kokeissa...

Kuponkipelit palautetaan puolestaan kassalle, ja samalla tunnistaudutaan näyttämällä joko fyysistä tai mobiilista löytyvää Veikkauskorttia myyjälle. Tunnistautua voi myös kuvallisilla henkilöllisyystodistuksilla tai ajokortilla, mutta myös tämä edellyttää aiemmin aktivoitua Etuasiakkuutta.

Parhaat vedonlyöntisivustot suomalaisille pelaajille 2024

Veikkauksen pelejä ei ole mahdollista pelata ilman rekisteröitymistä. Jokainen Veikkaus peli vaatii siis tilin luomisen riippumatta siitä, onko kyseessä nettipeli vai fyysinen kuponki.

Joo, se oli yks veikkauksista...

Löysin tämmösen Tony Williamsin, eli herran kvintetti ja beasy My Michelle:

En ymmärrä jaskasta oikeen mitään, mutta tätä on sikakiva kuunnella.

Jos kyseessä on ihan tavallinen pitkäveto - ei siis minkään sortin järjestelmä, täytyy kaikkien kohteiden olla oikein. Tupla-, trio-, kvartetti- ja kvintettijärjestelmissä täytyy olla järjestelmätyypin mukaisesti oikein menneitä kohteita, jotta voitto lohkeaisi. Esim trio-järjestelmässä oltava vähintään kolme oikein, kvintetissä vähintään viisi jne.

Mainitsemassasi tapauksessa täytyy kaikkien olla oikein kaikesta huolimatta, sillä Veikkauksella on järjestelmiä vain 2-5:lle kohteelle. (Tokihan niitä itsekin saa tehdä, tekee sitten monta lappua).

Mukana tuolla "Built For Speed" -levyllä oli uutuutena vain nimikappale, joka sivumennen äänitettiin autenttisessa 50-luvun studiossa sen aikaisin laitteistoin Los Angelesin lähellä.

Siinä kun yhtye mursi raja-aitoja, se myös osoittautui kiusalliseksi ilmiöksi lähinnä ulkomusiikillisin aineksin.


Hullu huvivero ruoski juhlijoita

Tampereen Klubilla elo-syyskuun vaihteessa järjestettäville Aistifestivaaleille kokoontuu varsin merkittävä otos kotimaisen vaihtoehtomusiikin eri laitamilta. Nelipäiväisen tapahtuman järjestelypuolesta vastaa levy-yhtiö Aisti Recordsin Antti Lähde, joka kenties parhaiten tunnetaan Rumba-lehden toimitustehtävistä. Tämän lisäksi mies toteuttaa musiikillisia visioitaan viime aikoina hiljaiseloa viettäneessä Panda Love-yhtyeessä.

Festarit korkataan torstaina 29.8, jolloin Klubin lavalle nousevat Magyar Posse, Ceebrolistics ja Kuusumun Profeetta. Bändeistä ensiksi mainittu on itselleni täysin uusi tuttavuus, jonka musiikkia tiedotteen mukaan ””. Länsirannikolta saapuvan post-rock-yhtyeen debyyttialbumi We Will Carry You Over The Mountains näkee päivänvalon syksyllä. Platan julkaisusta huolehtii Verdura Records. P.S. Joillekin Magyar Posse saattaa olla tutumpi vanhan The Alibi Of Carlos-tittelin alaisuudesta.

Kuusumua Provinssissa
Helsinkiläinen Ceebrolistics tunnetaan ”ajattelevan miehen hiphop-aktina”. Pijall, Mörkö ja Matti ovat taidokkaasti kiertäneet puutuneet kliseet ja turhanpäiväisen uhoamisen ja keskittyneet oman, hiukan kokeellisen ja leijuvan soundin jalostamiseen. Vielä kun trion sanoitukset ovat sieltä terävimmästä päästä, nousee Ceebrolisticsin keikka takuuvarmasti erääksi Aistifestivaalin kohokohdaksi. Viimevuotinen O-EP löytyy yhä asiansa osaavista levykaupoista, seuraajaa kiekolle pukkaa loppuvuodesta. Porin kummajaisista Tampereella saapuu Kuusumun Profeetta, jolla on suotu kunnia päättää ensimmäinen Aistipäivä. Jos Kuusumut sattuvat olemaan samalla tuulella kuin menneessä Provinssirockissa, on luvassa klassista hevijyystöä Judas Priestin tyyliin. Toinen (useiden mielestä se miellyttävämpi) vaihtoehto on folk-henkinen psykedelia-show Pekka Strengin haamun suojeluksessa. Niin tai näin – tylsää tuskin kellään tulee olemaan.

Perjantaina aistit avaa Puny. Matkalla kohti syventäviä opintoja voi vilkaista miten yhtyeen preesens saadaan tiivistettyä kolmeen lauseeseen. Joten:””.

Vauhdikkaasti alkaneelle illalle lisää kierroksia tuo Jokelaisen Cheemun suosikkibändi Sweatmaster. Ultimaalisesta livekunnostaan tunnettu yhtye on päätynyt tanskalaisen Bad Afron haaviin ja tämänkin trion esikoisen laskettu aika on syksyn pimeinä hetkinä. Aistifestareilla onkin mainio sauma tsekata onko bändi maineensa veroinen.

Office Building (kuva Jonna Karanka)
Illan päättää kaikkien romantikkojen lempilapsi Office Building. Janne Laurilan johtama bändi on päässyt kahden pitkäsoiton kunnioitettavaan ikään ja seuraavakin on jo kuulemma tekeillä. OB kuuluu Aisti Recordsin talliin ja on hyvin tuttu kaikille Tampereen elävän musiikin kenttää seuraaville, joten bändi nauttii näillä festareilla ehdotonta kotikenttäetua.

Lauantain kolmikko soutaa täysin eri vesillä. L’go Pistoolin dub-elektro-mikälie-synteesi oli voittaja jo syntyessään, mutta mainion The Dubber's Sketchbook of the Galaxy–albumin myötä se nosti optioitaan vielä muutamalla yksiköllä. Veikkaus/varoitus: Desibelin Walbu joraa tämän tahdeissa kuin riivattu. Puolenyön maissa ollan jo kuitenkin aivan eri moodeissa, kun lavan ottaa haltuunsa Shadowplay; ””, luennehtii tiedote varsin osuvasti. Karismaattisen Brandi Ifgrayn luotsaama yhtye on aina kulkenut omia polkujaan ja sen kolme pitkäsoittoa ovat kestäneet ajan hampaan nakerrusta vastaan erittäin hyvin. Shadowplay ei keikkaile kovin aktiivisesti, joten tätä voin suositella vilpittömästi . Jos akusta löytyy loppuillaksi vielä virtaa, niin viimeisen puhdistuksen suorittaa turkulainen Boomhauer. Lisää yhtyeestä voit lukea .

Päätöksensä Aistifestivaali saa sunnuntaina 1.9. Vielä varsin tuntematon Laidun-yhtye aloittaa päätösillan ””. Sekavaa kenties, mutta ainakin mielenkiintoista, sanoisin. Riveistä löytyy mm. Hyvinkään Burt Bacharach eli arkisemmin Sister Flon Janne Lastumäki sekä Red Carpetissa musisoiva Veli Kauppinen.

Alien Heat on Circlestä tutun Teemu Elon uusi bändi. ””, kerrotaan etukäteen. Varsin kovilla odotuskertoimilla pelataan siis tässäkin. Viimeisestä voitelusta vastaa itse Ville Leinonen. Nyt kulkuvälineenä ei vain olekaan Valumo, vaan mystinen Unilehto. Sen hämärän peitossa olevasta sisällöstä saat selvän vain Aistifestivaaleille osallistumalla, joten - nähdään siellä.

Jari Jokirinne

Kurt Nuotion kvintetti soittaa kellarissa jazzia vuonna 1957

Koulutaustaltaan norssilainen Ahokas oli valtiotieteen maisteri, joka toimi mm. Suomen Sosialidemokraatti -lehden toimittajakriitikkona. Tässä tehtävässä hän loi itselleen imagon terävänä ja asiantuntevana, mutta myös pelättynä jazzarvostelijana. Kuvan muodostumiseen vaikutti hänen perfektionistille tyypillinen suorasukaisuutensa. Ahokas ei muusikkona antanut armoa itselleenkään, vaan pyrki aina kaikkensa antavaan suoritukseen – samaa hän vaati kynällään myös muilta.
Työskenneltyään jonkin aikaa Oy Veikkaus AB:n palveluksessa Ahokas siirtyi mainosalalle. Mainonnan ja markkinoinnin piirissä työskenteli tuolloin merkittävän monia puoliammattilaisia jazzmuusikoita. Bändeistä markkinointi- ja mainospitoisuus oli suurin vuodesta 1956 lähtien Jorma Weneskosken yhtyeellä: Sami Ahokas (Liikemainonta), Antti Pirtinheimo (Erva-Latvala) ja kirjoittaja (SEK), kapellimestarin edustaessa ekonomina musiikkialan yrittäjyyttä ja rumpali Eric Forsmanin musiikin myyntisektoria. Weneskosken kvintetti pysyi muutamin rumpalivaihdoksin tässä kokoonpanossa 60-luvun puolelle saakka, joten Sami Ahokkaan moniulotteinen persoona tuli tutuksi.
Samin soittoura oli alkanut varsinaisesti 1940-luvun puolivälissä, jolloin sodanjälkeinen jazzbuumi yllätti iloisesti koko jazziin suuntautuneen muusikkopolven. Ahokas osallistui kohtalaisella menestyksellä tuolloisiin orkesterikilpailuihin mm. Kalevi Hartin yhtyeen riveissä 1946 sekä oman, isohkon “Sami Ahokas And His Music Mixers”in vetäjänä 1948. Sami kiintyi alusta alkaen sähkökitaraan eli elgeen ja erityisesti sen umpipuiseen versioon, jollaisen hän erään sukulaisensa kanssa rakensi 1950. Tämä havaijikitaran innoittama soitin lienee ollut lajissaan ensimmäisiä Suomessa – ellei peräti ensimmäinen. Vahvistimen rakensi heikkovirtainsinööri ja jazzklarinetisti Seppo Arjanne. Kitaratyyppiä Ahokas kutsui Lankuksi. Ahokkaan kitaristi-idoliksi valikoitui bebop-enteilijä Charlie Christian, mutta hän ammensi vaikutteita myös monilta, tyylillisesti ärhäköiltä puhaltajilta. Kerran hän keikalla lausui tämän julki, kun Antti Pirtinheimo böölasi täydellä, yhä kasvavalla volyymilla vieressä ja Ecko Forsman takoi raivokasta back beatia kapulat nurinpäin: “Voi kun olis joku iso torvi jolla röykyttää!!” Vibran takaa arvioituna Samin blue notet ja jännitteiset tritonukset pääsivät kyllä rajun hakkuun keskeltäkin hyvin esiin. Noissa loppurytinöissä oli jälkeenpäin ajatellen aika paljon rock´n rollin piirteitä – elettiinhän 50-luvun puoliväliä. Sami Ahokas oli intohimoinen muusikko, joka soitti jazzia lähes transsia muistuttavassa tilassa silmät kiinni, runsaasti liikehtien ja päästellen suustaan erilaisia urahduksia á la Oscar Peterson ja soolokäänteitä myötäileviä laulumaisia ääniä. Kitarasoundi oli tarkoituksellisen kireä voimavaikutuksen maksimoimiseksi. Bändi kutsuikin häntä veljellisessä rakkaudessa SähköBostic´iksi alttofonisti Earl Bosticin rouhean tyylin innoittamana. Svengi oli Samille kaikki kaikessa. Se toteutui luontaisen kyvyn lisäksi myös yksinkertaistamalla sovitukset niin, että niiden läpivieminen ei syönyt voimia svengin eli kulkemisen kehittelystä. harrastuksissaan. Musiikin ohella muita puheenaiheita bändissä olivat (koska mainonnasta ei voinut jääviyssyistä keskustella!) eri urheilumuodot. Samilla oli keikoilla usein mukana tuolloinen “Idrottsbladet”, jonka läpiluettuaan hän poisti osoitteen ja pisti lehden roskiin. Innostuksen taustalla oli menestyksekäs koripalloharrastus ja tennis 40-luvun lopulla. Golf oli tullut erittäin vahvasti kuvaan jo 1950. Ahokas oli mukana perustamassa Espoon Golfseuraa, jonka puheenjohtajana hän toimi 22 vuotta saaden kunniapuheenjohtajan arvon. Keilailu tuli kuvaan bändiaikana, jolloin käytiin kilpailemassa viikonloppukeikkojen yhteydessä eri paikkakuntien halleissa. Tämäkin laji vei Samin johtoportaaseen – hän toimi yli 10 vuotta Suomen Keilailuliiton puheenjohtajana. Golfia ja keilailua Sami harrasti intensiivisesti myös puolisonsa Liisan kanssa. Legendaarinen, monipuolinen ja rankan huumorintajun omannut Sampsa Juhani Ahokas jätti tuskin ketään tapaamaansa ihmistä kylmäksi. Sensijaan hän jätti lähes mahdottoman, monisärmäisen aukon täytettäväksi.