En olisi uskonut näkeväni, saati koskea - elävää ruumiillistumaa.
Speksipakotuksen ruumiillistuma.Nyan Cat lentää ympäri universumia levittämässä speksin ilosanomaa.
Tänä viikonloppuna Hartwall-areenan valtaa jo kolmatta kertaa tubetus-kulttuurin ruumiillistuma Tubecon 2016-tapahtuma. Kyseessä on vuosittain järjestettävä viikonloppu, jossa kohtaavat Youtube-videoita luovat tubettajat sekä heidän faninsa. Viime vuonna kävijöitä viikonlopussa oli yli 10 000 eikä määrä tuon alle jääne tänäkään vuonna.
– Putin pyrkii normalisoimaan sen, minkä piti päättyä 1900-luvulle. Putin on sodan ruumiillistuma. Hän on syypää siihen, miksi niin monet sodat ja konfliktit jatkuvat. Hän ei tule muuttumaan. Meidän tulee muuttua. Meidän tulee muuttua siten, ettei hänen tai hänen kaltaistensa miesten sydämissä asuva aggressio tule voittamaan.
Speksipakotuksen ruumiillistuma.
-ryhmän osallistavaulkoilmateos Avalokiteshvara Superclustersmuodostuu moniosaisestakollektiivisesta myötätuntoharjoituksesta, jonka päämääränä on kokemuskaikkien olentojen samanarvoisuudesta. Esityksessä yhdistyvätââ, buddhalainen myötätunnon ruumiillistuma, sekäââ eli maailmankaikkeuden suurimmat tunnetutrakenteet. Esitys tapahtuu kaupungin liepeillä, jättömailla,paikoissa, joissa luonnollinen ja keinotekoinen todellisuus kohtaavatsatunnaisilla ja hallitsemattomilla tavoilla.
-ryhmän osallistavaulkoilmateos Avalokiteshvara Superclustersmuodostuu moniosaisestakollektiivisesta myötätuntoharjoituksesta, jonka päämääränä on kokemuskaikkien olentojen samanarvoisuudesta. Esityksessä yhdistyvätââ, buddhalainen myötätunnon ruumiillistuma, sekäââ eli maailmankaikkeuden suurimmat tunnetutrakenteet. Esitys tapahtuu kaupungin liepeillä, jättömailla,paikoissa, joissa luonnollinen ja keinotekoinen todellisuus kohtaavatsatunnaisilla ja hallitsemattomilla tavoilla.
Related Tags: Krapulan Ruumiillistuma, Krapulan Ruumiillistuma song, Krapulan Ruumiillistuma MP3 song, Krapulan Ruumiillistuma MP3, download Krapulan Ruumiillistuma song, Krapulan Ruumiillistuma song, Kurjuuden Kurjuus Krapulan Ruumiillistuma song, Krapulan Ruumiillistuma song by Köyhä Ällä, Krapulan Ruumiillistuma song download, download Krapulan Ruumiillistuma MP3 song
Listen to Köyhä Ällä Krapulan Ruumiillistuma MP3 song. Krapulan Ruumiillistuma song from album Kurjuuden Kurjuus is released in 2023. The duration of song is 00:00:37. The song is sung by Köyhä Ällä.
Haku sanakirjasta: ruumiillistuma
-- Tapio Rautavaara oli suomalaisten arvojen ja mieskuvan ruumiillistuma, kaikkein keskeisiä suomalaisuuden tulkkeja, linjaa muusikko Tuomari Nurmio.
Sanan ruumiillistuma merkitykset, ratkaisut ja synonyymit (2 kpl)
Barcelonan kilpailu on kestävyyden ruumiillistuma, synonyymi tahdolle ja hymni rakkaudelle.
Mikä on ruumiillistuma käännös Englanti
Minulla on valtuudet päättää - että räjäytämme Prinssin, pahuuden ruumiillistuman - joka on tällä hetkellä veneellä Floridan ulkopuolella.
RUUMIILLISTUMA suomesta englanniksi
Vahvojen ja monimuotoisten tiedotusvälineiden voimistaminen on kansanvallan arvojen tehokas ruumiillistuma.
9+ ilmaista Ruumiillistuma & Rakkaus kuvaa
Se on" title="MASAI paita Bunika musta A-linjainen tyylikas printti Tama musta toppi on naisellisen eleganssin ruumiillistuma.
Ruumiillistuma declension in Finnish in all forms
Jossakin kaukana ulvoi koira haikean alakuloisesti. Välillä ulina
katkesi muuttuen tuskin kuuluvaksi luskutukseksi, kunnes taas kuului
keskeytymätöntä ulvontaa.
Mutta jostakin lähempää kuului epäselvää, muodotonta remua. Korva
eroitti oven mäiskettä, vetopelin ääntä, humalaisten hoilotusta ja
jotakin, joka saattoi olla tanssin jytinää, mutta kaikki sulautui
ikäänkuin äänenvaimentajan tukahuttamaksi sorasoinnuksi. Toisinaan vain
läjähti ovi äänekkäämmin, kuului selvä hihkaisu ja päihtyneen
kitalaesta vaivoin ulos ryömivä:
— Perrkele!
Valkoiset juhlivat jossakin lähettyvillä.
Mutta aivan lähellä, aivan kuin hänen omasta, jonkin painon alla
puristuvasta rinnastaan lähteneenä kuului huokaus, kuului toinen ja
kolmas — väriseviä, kammottavan hiljaisuuteen riutuvia huokauksia.
Kunnes lakkasivat. Viimeinen — yhtäkkiä esiintyöntyvä tuskainen
voihkaus, se kaiketi oli hänen omansa, sen kuullessaan hän ainakin
vasta huomasi oman itsensä, alkoi ajatella, koetti pohtia. Mutta ei
ymmärtänyt mitään muuta kuin että hänen oli tavattoman työläs, että
jokin hirvittävä paino oli hänen rinnallaan, että hän oli tavattoman
ahtaasti jossakin, missä oli miltei mahdoton hengittää, että johonkin
paikkaan hänessä koski kipeämmin kuin muualle ilman että hän kykeni
pääsemään selville, mihin, ja että hänen kasvoilleen valui ylempää,
missä oli jotakin muodotonta hänen päällään, jotakin lämmintä, valuen
valumistaan mutta myös tyrehtymistään tyrehtyen, kunnes kohta tiukkui
vain yksinäisiä pisaroita, jotka hyytyivät hänen kasvoilleen,
silmilleen, sieramilleen, suulleen ahtaaksi naamioksi, joka tuntui
tykkänään salpaavan hengityksen. Mutta kaikki oli yhä kuin unta.
Hän havahtui tietoisuuteen vasta rajusta nytkähdyksestä. Jonkun luiseva
kyynärpää iski suonenvedontapaisesti hänen poskeensa, värisi
silmänräpäyksen ja jähmettyi sitten elottomaksi siihen.
Mutta kesti kuitenkin jonkun aikaa, ennenkun hän ymmärsi, ennenkun hän
uskalsi ymmärtää missä hän oli.
Mutta sitten selveni hänelle yhtäkkiä koko hirveys. Hänen aivoissaan
sävähti aivan kuin joku sanomattoman törkeä ääni olisi huutanut hänen
korvaansa vastaukseksi hänen äänettömään kysymykseensä:
— Ruumiskasassa!
Ruumiskasassa, — tuntui hänen jokainen puolikuollut solunsa toistavan,
turtui parahtavan jokainen hermo, jokainen lihassäie.
Sitten hän tunsi kuinka kylmä hiki kihosi hänen jokaisesta
huokosestaan, hänen kurkkuunsa kuoli parahdus, ja hän tiesi, vaikka ei
nähnyt, että hänen tukkansa paraikaa muuttui harmaaksi.
Sen jälkeen menetti hän tajuntansa.
Hän heräsi siihen, että huvipaikan pianissimo muuttui yhtäkkiä ilman
ylimenokohtaa korviasärkeväksi fortissimoksi: ovi läjähteli, vetopeli
vaikeni vingahtaen, kuului huoneesta ulosryntääväin humalaisten
äänekästä hälinää, kirottiin, vannottiin, kunnes koko metakka päättyi
pyssynpaukahdukseen ja selkäpiitä karmivaan kuolonkiljahdukseen.
Valkoiset hauskuttelivat keskenään. — —
Sitten hän alkoi ajatella.
Hän palasi tuohon järkyttävään hetkeen, kun valkoiset olivat
järjestäneet heidät riveihin, jotta voitiin ottaa joka kymmenes
ammuttavaksi. Hän muisti aivan elävästi, kuinka hän oli koettanut
vilaista rivin päähän saadakseen selville, sattuiko arpa hänelle, ja
kuinka hän sitten oli koettanut lukea: yksi kaksi kolme, mutta vaikka
hän olisi kuinka yrittänyt, niin sotkeutui hän aina, kunnes yhtäkkiä
joku, joka oli ääneen laskenut yksi kaksi kolme, sanoi aivan hänen
edessään: kymmenen. Tosin hän luuli, ettei sillä missään tapauksessa
tarkoitettu häntä, vieläpä tuntui oikein turvalliselta, ettei se
sentään sattunut hänelle — hän olikin niin väsynyt ja onneton, ettei
hän olisi mitenkään jaksanut —. Mutta sitten hän ihmeekseen kuuli,
että hänelle alettiin kiroilla, ja, ennenkun hän vielä oli päässyt
selville koko asiasta, oli joku tarttunut hänen käsipuoleensa ja
riuhtaissut hänet rivistä muiden ammuttavien joukkoon. Sitten oli
valkoisten päällikkö, naurettavan nuori ja tinasotilasta muistuttava
pojanräähkä, pingoitetulla mahtipontisuudella karjaissut: mars!
Vasta tällöin oli hänelle täysin selvinnyt koko kauhistus. Oltiin siis
todellakin menossa koirahaudalle. Hän ei kyllä ollut mielestään
tuntenut mitään tavatonta pelkoa, mutta kun tapettavien joukko lähti
liikkeelle, ei hän päässyt paikaltaan minnekään. Oli aivan kuin hänellä
olisi ollut lyijyä jäsenissään. Hän oli kuin hukkuva, joka tietää miten
hänen olisi liikutettava käsiään ja jalkojaan, mutta ei jostakin
kummallisesta syystä voi sitä tehdä. Vasta kun hänen vieressään
tepasteleva valkoinen sotilas oli tarttunut kiväärinputkeen aikoen sen
perällä hutkaista hänet liikkeelle, alkoivat hänen jalkansa totella.
Muuten hän muisti yhä vielä niin elävästi tuon valkoisen. Pitkä, laiha,
kalpea, ennenaikaa vanhentunut, lasit nenällä. Hän olisi ottanut
valalleen, että tämä oli nuori pappi tai papinkokelas.
Mutta tuskin oli hän päässyt liikkeelle, yhtynyt tapettavien
kuolemanraskaaseen tahtiin, kun jono sotkeutui. Joku hänen edellään oli
lyyhistynyt läjään. Jono huojui sadatusten kaikuessa eteenpäin, ja
yhtäkkiä oli hän kompastua tuohon tupertuneeseen toveriinsa. Tämä oli
iäkäs, kuihtuneen näköinen, jo harmaissa oleva työläinen. Valkoisten
manauksista elähtymättä virui poloinen siinä avuttomana suunnaten
pohjattoman toivottoman katseen johonkin avaruuteen: Ajatteli ehkä
omaisiaan, vaimoaan, lapsiaan. Mutta nyt julmistui pitkä lasisilmäinen.
Kohotti kiväärinsä, jota hän yhä piteli putkesta, ja iski maahan
vaipuneen työläisvanhuksen pään murskaksi. Laski sitten kiväärin
olalleen, ja jälleen eteenpäin tapettavat, murhaajapappi ja muut
valkoiset.
— Mars mars!
Hän, joka nyt makasi siinä ruumiskasassa ja ajatteli, muisti vielä
kuinka aivoja oli roiskahtanut hänen saappailleen ja kuinka hänen oli
tehnyt mieli pyyhkiä pois tuota valkoista tahnaa mutta sitten
ajatellut, että eihän sitä pitkälle mennä. Pyyhkii sitten, kun pääsee
perille —.
Mutta juuri kun oltiin päästy yhteiskuopalle —
ammutut olivat kaivaneet niin valtaisan haudan, ettei heidän nyt
tarvinnut rasittaa itseään sillä — puhkesi muudan nuori, hirveän nuori
ammuttava yhtäkkiä tolkuttomasti puhumaan:
— Mitäs tämä nyt oikeastaan on? Tämähän on ihan hassua. Ei, ei, ei!
Kotiinhan sitä pitäisi. Sotahan on loppunut. Herra jumala. Mehän olemme
sotavankeja. Eihän meitä saisi — — —
Alkoi jatkaa mutta purskahtikin — nauruun. Nauroi kimakasti,
sydäntävihlovasti. Sielu oli sammunut.
Joku toinen taas hänen takanaan yritti höpistä rukousta. Höpisi mutta
siitä ei tullut sen valmiimpaa. ”— — — joka olet taivaassa.
Pyhitetty — — —”. Sitten takertui kieli.
Mutta nyt tapahtui jotakin tavatonta. Oltiin jo valmiina. Valkoiset jo
jonkun matkan päässä virittelivät kivääriensä hanoja. Vallitsi hiiren
hiljaisuus. Kuului vain jonkun tukahutettu nyyhkytys.
Joku tapettavista, kuolleista heränneen voimatta muistaa, kuka, loihe
yhtäkkiä lausumaan lohdutuksen, rohkaisun sanoja:
— Toverit, puhkesi hän tyynenä mutta lämmöllä puhumaan. Toverit,
älkäämme kuolko kuin pahantekijät, allapäin apeamielin. Jolla on ollut
rohkeutta elää ja seistä suuren, yhteisen asiamme puolesta, hänellä
täytyy olla rohkeutta myös kuolla yhtä kunniakkaasti. Suuren asian
puolesta on aina täytynyt kuolla, ai-na! Haudoille, raunioille on
uusi aina rakennettu. ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tuleva
nurkkakiveksi”. Tulevaisuus on luokkamme, tulevaisuus on köyhälistön!
Eläköön siis — — —.
Pyssyt paukahtivat, kumoustoverin puhe katkesi mutta ei liian
aikaiseen. Uuden ajan evankeliumi oli ennättänyt rohkaista
marttyyrikuolemaansa käyvät vapaustaistelijat.
Kunnes hän nyt heräsi kuolleista, heräsi ruumiskasassa, ruumiita
yllään, ruumiita allaan, ainoana ajattelevana, elävänä olentona
dum-dumkuulien silpomien, hengettöminä viruvien toveriensa joukossa.
Kuolemaa vainunnut koira oli herjennyt ulinastaan, huvipaikan jytinä
tauonnut. Keväthämärä .
Paras aika kuolleiden nousta haudoistaan.
Ja hän alkoi tunnustella ruumistaan. Vasen puoli tuntui kovin hellältä,
hän saattoi töintuskin liikuttaa vasemman kätensä sormia. Mutta oikea
puoli tuntui vahingoittumattomalta.
Ja niin alkoi hän raivata tietään ruumiskasasta. Vyörytteli epätoivon
vimmalla tiellään olevia kangistuvia vainajia, laahasi oikealla kädellä
itseään kuin hylje suuntaan mistä eniten näytti virtaavan öistä
vaaleutta. Hän ei eroittanut mitään varmasti, mutta hän tiesi, että
tuossa oli muodottomaksi ammuttu pääkallo, tässä puhkaistu rinta,
tuossa silvottu käsivarsi tai reisi, tässä taas läjä kylmenneitä
suolia.
Raivasi kuumeisesti tietään, kunnes pääsi umpeenluomattoman haudan
partaalle. Ei pieninkään ääni häirinnyt hiljaisuutta. Päivä valkeni
mutta nousi sakea keväinen usva, jossa oli kuoleman ja veren hajua.
Lähellä törrötti harmaana seinänä tiheä metsä.
Sitä kohti lähti raahustamaan kuolleista noussut kumoustaistelija,
valkoisten shakaalien uhri, lähti verta valuen ja voimattomana
hoiperrellen.
Hoiperteli hautaan heitetyn, puolikuolleen mutta
kostoonkypsän proletariaatin ruumiillistumana.
ruumiillistuman, Monikon genetiivi, ruumiillistumien
– Cavani on soturi, joka on Napolin hengen ja kannattajiemme ruumiillistuma. Sen vuoksi hylkäsin 55 miljoonan euron tarjouksen hänestä. Hän on meidän uudelleennousun symboli, De Laurentiis kertoi Radio Montelle.