Väittäisin ettei whippet tarvitse joka päivä vapaanajuoksutusta.
Nuorilla italianvinttikoirilla, yleensä alle vuoden ikäisillä, on esiintynyt jonkin verran luunmurtumia raajoissa johtuen vilkkaan italianvinttikoiran liian suurista loikista tai hallitsemattomista alastuloista ja ohuista ja pitkistä luista.
Italianvinttikoira on yleensä sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan. Se on onnellisimmillaan, jos sillä on koirakaveri, jonka kanssa leikkiä ja jonka kyljessä nukkua. Yleensä sanotaankin, että italianvinttikoira on kuin perunalastu; kun otat yhden, et voi olla ottamatta toista. Toki ensin koira kannattaa kasvattaa aikuiseksi ja sitten vasta ottaa seuraava. Ensimmäiseksi koiraksi italianvinttikoira sopii erittäin hyvin helpon luonteensa vuoksi. Italianvinttikoiran omistajan tulisi olla huumorintajuinen ihminen, joka ei odota koiran tottelevan ensimmäisellä, toisella tai aina viidennelläkään käskyllä.
Ihanteellisen italianvinttikoiran tulisi olla ystävällinen, rohkea, mukautuvainen ja läheisyydenhaluinen koira. Se on yleensä myös iloinen hännänheiluttaja ja näyttää usein tyytyväisyytensä pomppimalla ihmistä vasten tai syliin suoraan maasta. Useimmat yksilöt ovat hyvin avoimia, mutta rodussa on myös pidättyväisempiä tyyppejä, jotka haluavat ensin tutustua vieraaseen ihmiseen rauhassa ennen kuin menevät paijattaviksi ja syliin. Italianvinttikoira ei saa kuitenkaan olla koskaan arka.
Italianvinttikoiran kanssa on helppo matkustaa.
Ihanteellisen italianvinttikoiran tulisi olla ystävällinen, rohkea, mukautuvainen ja läheisyydenhaluinen koira. Se on yleensä myös iloinen hännänheiluttaja ja näyttää usein tyytyväisyytensä pomppimalla ihmistä vasten tai syliin suoraan maasta. Useimmat yksilöt ovat hyvin avoimia, mutta rodussa on myös pidättyväisempiä tyyppejä, jotka haluavat ensin tutustua vieraaseen ihmiseen rauhassa ennen kuin menevät paijattaviksi ja syliin. Italianvinttikoira ei saa kuitenkaan olla koskaan arka.
Vieraan ison koiran kohdatessaan italianvinttikoira saattaa olla varovainen tai välinpitämätön, mutta pienen vieraan koiran kanssa leikki yleensä maittaa. Jotkut urokset saattavat joskus olla dominoivia vieraita uroksia kohtaan, mutta tuttujen urosten kanssa ne tulevat yleensä hyvin toimeen. Nartut tulevat yleensä hyvin toimeen myös vieraiden narttujen kanssa. Kissojen kanssa italianvinttikoira tulee yleensä hyvin toimeen.
Italianvinttikoira on erittäin helppohoitoinen rotu. Karvanlähtö on lähes olematonta ja turkki ei märkänäkään haise lainkaan koiralle. Italianvinttikoiran hampaiden huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota, koska rodulle on tyypillistä runsas hammaskiven kertyminen hampaisiin, mikä voi aiheuttaa hampaiden irtoamista. Pennun sisäsiisteyskasvatuksessa on oltava huolellinen kuten muidenkin pienikokoisten rotujen kanssa. Pienet koirat voivat olla hitaampia oppimaan sisäsiisteyden kuin isompikokoiset rodut. Koska italianvinttikoira on ohutturkkinen ja alusvillaton koira eikä sillä ole juurikaan rasvakerrosta suojanaan, on se hyvin kylmänarka koira. Lämpimän takin italianvinttikoira tarvitsee jo ennen pakkasiakin. Kovemmilla pakkasilla italianvinttikoira puetaan lahkeelliseen toppapukuun, tossuihin ja hattuun. Lämpimästä vaatetuksesta huolimatta jotkut italianvinttikoirat eivät halua ulkoilla kovilla pakkasilla kuin hetken.
Italianvinttikoira on yleensä sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan. Se on onnellisimmillaan, jos sillä on koirakaveri, jonka kanssa leikkiä ja jonka kyljessä nukkua. Yleensä sanotaankin, että italianvinttikoira on kuin perunalastu; kun otat yhden, et voi olla ottamatta toista. Toki ensin koira kannattaa kasvattaa aikuiseksi ja sitten vasta ottaa seuraava. Ensimmäiseksi koiraksi italianvinttikoira sopii erittäin hyvin helpon luonteensa vuoksi. Italianvinttikoiran omistajan tulisi olla huumorintajuinen ihminen, joka ei odota koiran tottelevan ensimmäisellä, toisella tai aina viidennelläkään käskyllä.
Italialainen vinttikoira: pieni koira, jolla on suuri eleganssi
Italianvinttikoira nauttii suuresti ihmisten seurasta ja on erittäin kiintynyt omistajiinsa. Tämä rotu tulee hyvin toimeen myös muiden koirien kanssa ja arvostaa leikkikavereita.
Whippet – pieni lempeä vinttikoira
Useimmiten italianvinttikoira on avoin ja ystävällinen vieraita kohtaan, mutta rodussa on myös pidättyväisiä yksilöitä. Italianvinttikoiran ei kuitenkaan koskaan tulisi olla arka. Italianvinttikoira on myös hellyydenkipeä, läheisyydenhaluinen, iloinen, eloisa ja leikkisä. Sitä voisi kuvailla kissamaiseksi, koska se rakastaa kiipeillä pöydillä ja kävellä sohvalla istuvan ihmisen päällä. Italianvinttikoiralla ei yleensä ole kovinkaan paljon miellyttämisenhalua, vaan se tottelee useimmiten vain silloin, kun asiasta on sille itselleen hyötyä. Kuitenkin italianvinttikoira sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Toki italianvinttikoira tarvitsee pentuaikana normaalin tapa- ja peruskasvatuksen kuten mikä tahansa muukin rotu. Pentuaikainen sosiaalistaminen eli tutustuttaminen eri asioihin on myös erittäin tärkeää, jotta pennusta ei tulisi arka sosiaalistamisen vähyyden vuoksi. Kaupunkilaiskoiraksi ja kerrostaloon italianvinttikoira sopii hyvin. Useimmilla italianvinttikoirilla on riistaviettiä. Riistavietin omaavaa yksilöä kannattaa pitää vapaana vain turvallisella alueella poissa autoteiden lähettyviltä.
Vinttikoira malli fleecepuku vetoketjulla pieni 32-35cm
Vieraan ison koiran kohdatessaan italianvinttikoira saattaa olla varovainen tai välinpitämätön, mutta pienen vieraan koiran kanssa leikki yleensä maittaa. Jotkut urokset saattavat joskus olla dominoivia vieraita uroksia kohtaan, mutta tuttujen urosten kanssa ne tulevat yleensä hyvin toimeen. Nartut tulevat yleensä hyvin toimeen myös vieraiden narttujen kanssa. Kissojen kanssa italianvinttikoira tulee yleensä hyvin toimeen.
Hakutulokset: vinttikoira pieni
Ensimmäiset italianvinttikoirat tulivat Suomeen -luvulla, mutta kasvatustyö käynnistyi vasta 1960-luvulla. Rekisteröintimäärät olivat aluksi hyvin pieniä, ja vasta -luvulla ylitettiin 40 rekisteröidyn koiran raja vuodessa. Suomessa on vuodesta 1960 lähtien rekisteröity yhteensä alle 700 italianvinttikoiraa. Rodun vuosittaiset rekisteröintimäärät pysyttelivät Suomessa pitkään alle kymmenessä, ja vasta 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkuvuosina on vuosittain rekisteröity 30–50 koiraa. Nykyään Suomessa arvellaan olevan noin 400 italianvinttikoiraa.
Whippet, italianvinttikoira, cirneco delletna vaiko jokin muu?
Harrastuskaverina whippet on monien mahdollisuuksien koira. Se on loistava rotuvalinta sellaiselle, joka ei tyydy pelkästään lenkkeilyyn, vaan haluaa harrastaa muutakin. ”Köyhän miehen vinttikoiralla” on pienestä koostaan huolimatta suuren koiran ominaisuudet. Sen kanssa voi harrastaa mm. agilitya, jäljestystä, etsintää -ja eipä whippet ole enää tottelevaisuuskentilläkään outo näky. Myös näyttelyistä kiinnostuneelle whippet sopii mainiosti. Sen linjakas ulkonäkö, vauhdikkaat liikkeet ja hieno käytös ihastuttavat yhtä hyvin kehässä kuin kehän reunoillakin olevia. Whippet oppii suhteellisen helposti, on kontaktihakuinen, herkkä ja tunteellinen eläin, jota harvoin tarvitsee kovistella ja jolle tarvitsisi korottaa ääntään.
pieni ja tyylikäs italialainen vinttikoira
Italianvinttikoira on helppohoitoinen rotu. Turkin hoidoksi riittää pesu tarpeen vaatiessa, ehkä muutaman kerran vuodessa. Italianvinttikoiran karvanlähtö on lähes olematonta, ja turkki on hajuton märkänäkin. Italianvinttikoiran ohut, rasvaton ja pohjavillaton turkki ei suojaa sitä kovin hyvin sateelta, tuulelta tai kylmältä. Sateella ja tuulella italianvinttikoira tarvitsee sade- ja tuulisuojan ja pakkasella kylmän suojaksi lämpimän takin tai haalarin. Kovilla pakkasilla myös tossut ovat tarpeelliset.
Italialainen vinttikoira tai pieni italialainen vinttikoira
Aivan oma lukunsa on rodun hyvä terveys, joka on varteenotettava asia tämän päivän monien sairaiden rotujen keskellä. Lonkkavika, krooniset silmä- ja korvasairaudet ovat suhteellisen tuntemattomia whippeteille. Samoin luonnevika, aggressiiviset yksilöt ovat rodussa harvinaisuus. Jonkin verran yleistyneestä eroahdistuksesta on yhdistyksen sivuilla laaja-alainen artikkeli. Nykytietämyksen mukaan ihmisen pystyessä tarjoamaan koiralleen rodunomaisia aktiviteetteja, runsaasti liikuntaa ja virikkeitä, vältetään koiran turhautumista joka ilmenee mm. kotona tapahtuvana ”tihutyönä”. Johdonmukaisella kasvatuksella ja sopivalla suhteella rajoja & rakkautta saavutetaan yleensä tasapainoinen, hyvinvoiva koira.