Veikkauksen HarjakaiNEN ja RepolaiNEN


Ainakin veikkauksen voitto on auki suuntaan jos toiseenkin tällä hetkellä.

Runkosarjan lopullinen voitto toivottavasti selviää play offien finaaliottelujen yhteydessä (toivon niin) :D

Epävirallinen (lisäosalla tällä hetkellä)

95 p M77
93 p Walton
90 p Johto
89 p Rellu
88 p Metsästäjä
85 p Ojo
83 p SeeYouJäähalli, Metalwarrior
82 p Roku
80 p Pluton
76 p #16, Arnold, isorumailkeä
75 p Deer017
74 p Jukan takahiukset
71 p Junnisa, LukkoUkko79, Olkku
70 p Mato
66 p RauMan
64 p Steele, Repolainen
62 p Lukkoseppä
54 p Rommeli, DaSilva
52 p Bluefox, korkki, L4E, Samppeli
49 p Päällikkö
48 p Lukko4ever
47 p MarkFox
44 p Blue and Yellow
42 p Dexu
40 p Korinekki
32 p Sv veinikretski, Synchro
24 p TML, HN
2 p Scala10, Sebba


Ehkä susimuistaa kesäisen kohtaamisen kulkijan kanssa ja laittaa saman tein käyntivaihteensa päälle, katsahtaen vielä kerran oikealle puolen jäävälle lammellepäin.

10. – 11.5.2024

Revontuliarvot olivat infernaaliset 10.5 iltapäivällä. Tarkkailin lävitse päivän avaruussäätä ja mitä enemmän iltaa ja yötä kohti mentiin, sitä kovemmiksi arvot kävivät. Päiväunille oli vaikea rauhoittua, koska jännitti niin turkaleesti näkyisikö yöllä mitään ja riittäisikö osaaminen säätää kameraa hyvin vaalean taivaan vuoksi. Ja selviäisimmekö yöstä ilman pilviä? Onneksi sammuimme ruuan jälkeen molemmat, minä sekä aviomieheni Riku ja tunnin päiväunilla jaksoimme tolskata aamuun asti, koska tämä reissu venahti pikkutunneille.

Pakkasimme kuvaustavarat illalla yhdeksän maissa autoon ja varmistimme kymmeniä kertoja, että kaikki tarvittava on varmasti mukana. Kuvauspaikka valikoitui kaakon puolelle Laitilaa osin sen vuoksi, että luoteesta puhallellut tuuli oli kolmoishermolle melkoisesti liian kylmä ja napakka. Kaariaisissa tuulen saisi kadotettua puuston ja autiotilan rakennusten taakse. Toinen vaikuttava tekijä oli ihan suoraan suomeksi sanottuna lähipelloilta kantautuva jäätävä kakan haju. Laitilan lännen puolen pelloille oli levitetty lajitelma ihan sitä ihtiään eli sian, lehmän ja kananlantaa ja haju oli melkoisen tyrmäävä cocktail. Entuudestaan tiesin, että hajussa oleilusta saisi kunnon migreenin tai pahimmillaan sarjoittaisen päänsäryn eli Hortonin ja sitä riskiä en nykyään enää ota mikäli asian voi välttää. No, maaseudulla eläminen on tälläistä, joskus haisee ja ei sille mitään mahda. Osin tämänkin vuoksi kuvauspaikkoja kannattaa olla enemmän kuin yksi.

Lähdimme ajamaan kohti Tähdenlennon tilaa klo 22. Emme yhtään tienneet, mitä olisi edessä. Keskustelu autossa polveili ja spekuloimme kilvan, mitä yö toisi tullessaan, jos toisi! Päästyämme viimein perille Kaariaisiin oli suuri huojennus se, että siellä ei onneksi haissut yhtään. Ja melkein heti alkoivat erilaiset ilmiö- sekä luontoelämykset. Alkuyöstä lännen puolelle taivasta ilmaantui auringon laskettua näyttävät hämäränsäteet. Laskeva Kuu sai komean maatamon, jota ihailimme kilvan. Kuun ohitse lentävät, varmasti satapäiset, pitkät hanhiaurat olivat vaikuttavia. Myös lehtopöllö teki ohilennon tilalla ja sen siluetti näkyi pariinkin otteeseen vaaleaa taivaanrantaa vasten. Pöllön lento oli kaunista seurattavaa ja se lipui tilan kattojen yllä ääneti, kuin aave alkukesän vaaleassa yössä. Luonto osaa olla takamailla myös armoton, Riku löysi peuran etujalan tilan pihalta ja allekirjoittanut kompuroi toiseen jalkaan viidenkymmen metrin päässä pellolla (mikä pahuksen kalikka yritti kampittaa, kas vaan, peuran jalka se siinä lepäsi). Suuria, harmaita karvatuppoja lojui ympäriinsä. Jossain oli varmasti loppukin ruumiista ja mietimme, kumpi eläimen on kaatanut, susi vai ilves? Jostain syystä luonto lähialueilla tuntui olevan täysin hereillä. Vähän matkan päässä sijaitsevalla lammella joutsenet olivat todella villillä tuulella ja toitotusta mahtui vaaleaan kevätyöhön. Kurkien villit äänet leikkasivat keväistä yötä kilvan joutsenien kanssa. Jopa lammen vieressä pesivä tuulihaukka äänteli, mikä oli aavistuksen outoa. Ilveksen käheät huudahdukset leikkasivat ilmaa kauempana. Aistivatko ne yössä olevan jotain poikkeavaa?

Mitä enemmän hämärtyi, sitä enemmän jännitti ja vatsassani lepatti lauma perhosia. Hämärän laskeuduttua alkoi liikettä näkymään edelleen tuskaisen vaalealla taivaalla ja Riku bongasi illan ensimmäiset, punaiset revontulet klo 23.16 luoteen ilmansuunnalta. Alkuyön revontulet olivat todella vaaleita ja hailukoita, lähinnä korkeita säteitä ja vöitä, mutta silminnähden punaisia. Niiden kuvaaminen vieläkin vaaleana pysyttelevää taivasta vasten oli hankalaa. Mietimme hieman puolenyön jälkeen, että mahtaako meno taivaalla yhtään voimistua vai onko tämä yö täynnä vain korkeita leijailevia revontulipilareita ja yksittäisiä vihertäviä, punertavia vöitä sekä kaaria lähestulkoon sinisellä taustataivaalla, kunnes vähän ennen 01 tärähti sellainen värimyrsky käyntiin, että oksat pois.

Olin juuri tuona ajankohtana sommittelemassa vanhaa kärrynpyörää kuviin tilan yläpihalla. Edelleen selän murtumasta toipuva Riku oli tauolla autossa, kännykän loisto sivuikkunasta kertoi, että revontuli ennusteet olivat parhaillaan syynin alla. Yht’äkkiä luoteen ilmansuunnalle matalan, vihreän revontulikaaren yläpuolelle syttyi punaista väriä, värin levitessä nopeasti viuhkamaisena koko taivaalle. Koputin Mitsuhitsin etulasiin ohi juostessani, hihkaisin ”alkaa” ja spurttasin rakennusten välistä otsavalon valokeilassa tilan takana olevalle avaralle pellolle ja yritin olla kompastumatta maassa retkottavaan yksinäiseen jalkaan. Riku spurttasi perässä kuin Vireeni selästä huolimatta ja saavutimme pellon keskikohdan lähes yhtä aikaa.

Nyt äkkiä jalustat pystyyn ja kamerat hollille. Ja herranjestas, taivas meni siinä katsellessa punaiseksi. Suurin osa illan revontulista oli punaisia tai pinkkejä, sinisillä yläreunoilla. Oli jotenkin outoa, kun revontulikaari nousi etelän ilmansuunnalle eikä pohjoiseen kuten normaalisti. Täytyy sanoa, että G5 -revontulet olivat aivan pahuksen hulppea kokemus. Illan aikana tuli nähtyä useaan otteeseen suuri, mutta rauhallisesti liikehtivä, harvinaisen värikäs revontulikorona. Revontulet olivat yöllä muutenkin melko hitaita liikkeissään, ne jäivät ikäänkuin odottamaan nyt jo aavistuksen kesäterässä olevaa kuvaajaa (ainahan näin sopii ajatella, vaikkei se varmasti ollut totuus). Koronan sykkiessä hitaasti keskitaivaalla päidemme yläpuolella eli zeniitissä levisi samalla kaunis ja värikäs revontuliviuhka poikki taivaankannen ja sen eriväriset säteet laskeutuivat kohti etelää. (Kuvia kehittäessä piti muuten ruuvailla suosiolla saturaatioita alas, koska illan setti oli todella karkkimainen jopa paljaalle silmälle)

Pelataan Veikkauksen Harjakaista ja Repolaista, joita on toivottu

Teoreettinen palautus netistä löytyvillä peleillä on yleensä 96-98% välillä, mikä ei kuulosta todellakaan huonolta. Sitä se ei myöskään ole, jos vertaa esimerkiksi Veikkauksen peleihin kaupoissa. Yleisesti kaupoista löytyvien pelien palautusprosentti liikkuu 89-91% välillä. Esimerkiksi Repolainen -pelin teoreettinen palautus on 89.2%. Jos siis haluat paremmat mahdollisuudet voittaa, kannattaa valita hedelmäpelit netissä.

Toisella tauolla Riku havaitsi autiotilalle johtavalla tiellä liikettä. Hämärässä verkkaisesti liikkunutta suurehkoa eläintä Riku epäili ilvekseksi tai sudeksi. Sillä hetkellä mitään varmaa ei kyennyt sanomaan, joten jatkoimme rauhassa revontulien havainnointia ja kuvaamista. Metsän reuna oli aivan vieressämme ja tuntui, että jokin piti meitä silmällä. Jokin oli peurankin kaatanut välipalaksi. Lopullinen varmistus eläimestä saatiin, kun kuvatessani kamerasta loppui akku ja lähdin autolle vaihtamaan täyttä tilalle. Sytytin otsavalon osin polun kuoppien vuoksi ja hups, nostaessani katsettani viidenkymmen metrin päässä kiilui kaksi silmää harmaanruskehtavan otuksen päässä, silmien sijaitessa reilun metrin korkeudella maan pinnasta. Tämä oli toinen näköhavainto itselleni sudesta parin viikon sisällä. Ennenkuin ehdin sanoa ”oho, susi” se jo hävisi metsän varjoihin jättäen meidät hämmentyineinä seisomaan tilan pihalle. Jostain ihmeen syystä se oli uskaltanut lähestyä meitä yön hämärinä tunteina. Ehkä sekin katseli revontulia? Luultavammin syypää ympäristössä pyörimiseen oli oikeasti peuran haaska jossain tilan maastossa. Saattaa nimittäin olla, että me seisoimme suden ja sen ruokapöydän välissä. Arkoja otuksia nuo kuitenkin ovat, syytä pelkoon ei ollut, pikemminkin hämmästys oli varmasti molemmilla suuri.

Revontulikaari aktivoitui ihan nätisti ja liikkui hitaasti taivaalla, kuin lauma ihania, humalaisia mangusteja. Jotenkin Kuunvalon revontulet ovat aina huisin upeaa seurattavaa. Samassa lintujen huutelun rikkoi todella hyytävä ääni, lailla palosireenin ääni alkoi matalalta ja päättyi huikean korkeaan ulvontaan, joka raikui aavalla revontulinäytelmän taustalla. Tätä ääntä en ihmetellyt, se oli susi se. Ääni kruunasi koko illan. Se kuuluu maastoon, se on hyytävä ja sen kuullessani joka kerta tärähtää niskavillat pystyyn, näin kävi myös tällä kerralla. Olin mykkänä kunnioituksesta ympäröivää luontoa kohtaan, mutta myös kiitollinen siitä, että sain kokea tämän kaiken. Ja totesin samalla että jipii, auto on muuten puolen kilometrin päässä autiotilan pihamaalla eikä ääneen ei ollut paljoa matkaa, puolen kilometrin huitteissa sekin. Lopulta revontulet hyytyivät ja päätin lähteä käymään autolla, jossa oli onneksi ensiapulaukku. Kameran pois pakkaaminen oli haastavaa, piti toimia ilman vasemman käden peukaloa. Yllättävän paljon sitäkin ihminen tarvitsee.

Juu saavat pitää tunkkinsa huijarit.
Koko ajan on menneet pelit huonommiksi ja ihan yhtä satunnaista kuin noiden koneiden väittävät olevan, on varmaan myös se että nämä paskat uutuuspelit, kuten Hottipotti ja repolainen, julkaistaan sopivasti just alkukuusta kun on eläkkeiden maksuaika. Siellä ne onnettomat mummot ja papat muutaman päivän takoo näitä rivissä mutta sitten loppuu rahat ja loppukuu syödään jotain -50% -kuraa kun ei ole vaihtoehtoja eikä rahaa. Seuraava kuu alkaa taas jollain uutuuspelin julkaisulla ja sama kierre jatkuu. Saisi kieltää nämä koneet kokonaan niin monelta murheelta vältyttäisiin. Myös kenopeli yms. onnenpelit pois, voitonjako nettisivuilla kertoo että niistä jaettavat voitot on täysin naurettavan pieniä. Joka päivä näkee eläkeläisiä kympin täyskenolappua tarkistamassa, voitot on aina 0-2e ja nämä luulee että onni kääntyy ja laittavat uusiksi lappunsa. Joka kuu siis menee monella pelkään kenoon tällä tavalla 300 euroa! Takaisin tulee max. 50e. Ja se "arvonta", siinähän tietokone antaa sellaiset numerot että voittoja menee jakoon minimaalinen määrä. Pelatut rivit tietokone käy läpi ennen feikki arvontaa, mutta tästä Veikkaus ei tietenkään puhu mitään vaan kiertää totuuden jos kysytään suoraan.


Veikkauksen HarjakaiNEN ja RepolaiNEN

Rahapelikoneet alkavat pyytää pelaajia tunnistautumaan alkuperäistä aikataulua nopeammin. Talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi tänään arpajaislain jatkouudistuksesta ja päätti, että pakollinen tunnistautuminen alkaa astua voimaan jo vuoden 2021 alusta lähtien. Takarajana on vuoden 2023 alku.
Veikkaus kertoi viime vuoden lopulla ottavansa käyttöön tunnistautumisen peliautomaateissa vuoteen 2023 mennessä. Veikkauksella on yli 180 000 automaattia.

Tunnistautumisvaatimusta perustellaan rahapelihaittojen estämisellä. Kun pelaaja joutuu tunnistautumaan, voidaan alaikäiset pitää tehokkaammin erossa pelikoneista. Lisäksi pelaajat voivat hallita omaa pelaamistaan asettamalla rajoituksia pelaamilleen rahasummille.

Veikkauksen verkkopeleissä vaaditaan jo nyt tunnistautumista, joten tarkoitus on soveltaa jatkossa samoja sääntöjä sekä verkossa että marketin aulassa sijaitsevalla pelikoneella.

Arpajaislain uudistamisessa selvitetään myös keinoja suojata Veikkauksen monopolia tarjota rahapelejä Suomessa. Ulkomaalaiset peliyhtiöt ovat vallanneet Suomen kokonaismarkkinoista noin kymmenen prosenttia ja niiden osuus pelimarkkinoista on kasvussa. Pelkät uhkasakot eivät sisäministeriön arvion mukaan riitä, joten seuraavaksi harkitaan myös teknisiä estotoimia, kuten varoitustekstejä, maksusiirtoestejä ja IP-numeroiden estämiseen.

11:55 · Go to channel · Veikkaus Repolainen - Isompi panos

Tammikuu meni parannellessa piikitettyä lonkkaa ja neuvotellessa ortopedin kanssa tulevasta liikunnasta- jalan lävitse meno hangesta ei ole enää tästä eteenpäin suotavaa ja piste. Ortopedi suositteli hankkimaan lumikengät loppukauden hankitaaperruksiin, joten löysin itseni ja puolisoni Rikun 9.2.2024 niitä hankkimasta. Olen kokeillut lumikenkäilyä viimeksi nuorempana joten ihan uusi ei tämä juttu ollut, vaan täysin unohduksissa. Lumikengät piti tottakai koeajaa heti eikä hetken päästä ja kävimme Rikun kanssa päivällä Laustilla tasaisella pellolla harjoittelemassa kenkien kiinnittämistä ja liikkumista. Yritin muistella isän lumikenkäily neuvoja, vaapu kuin ankka jos muuten ei etene. Niin kaksi kappaletta ankkoja vaappui päivällä edestakaisin ja pitkin poikin avaraa peltoa. Oli siinä ohikulkijoilla ainakin hauskaa.Iltasella oli tarkoitukseni ajella Pyhärannan suuntaan. Tällä kertaa heittäisin keikan ihan yksin, Rikulla oli muuta menoa. Ilmiön nimeltä Eläinratavalon aika on alkamassa ja Kuu loisti poissolollaan. Iltapäivällä lumikenkäilyn jälkeen aloin pakkaamaan tavaroita, tipautin akun laturiin ja tsekkasin, että kaikki tarvittava löytyy. Sitten oli aika käydä taas pihalla pälyilemässä, miltä taivas näyttää, juoda kahvit ja rentoutua hetki ennen jäisille teille lähtöä. Ihan kuin luontomutsi olisi tiennyt vuosipäiväni lähestymisestä ja yhdeksännen päivän ilta tummui todella selkeänä, ei pilvenhattaraakaan ja kaikki oli melko täydellistä paitsi….miinus se tosiseikka, että meillä oli ihan hirveä meteli joka kantautuu pihalle niinkin pitkältä kuin Kalannista. Seisoin kahvikuppineni pihalla ja kuuntelin riipivää ääntä, kaivinkoneen kauhan raapiessa jäistä kalliota pitkin tuli aavistuksen huono olo. (erityisherkälle ääni on silkkaa kidutusta,-sama efekti kuin kynsillä joku raapisi liitutaulua) Kalannin rapakivi kalliot saivat nyt purkutuomion valtaisan aurinkovoimalan vuoksi,-mikä on aavistuksen surullista ja jotenkin ironista. Että ollakseen ”vihreä” pitää luontoa hävittää, eikun siis mitä? Hupsista, sinne meni muutama miljardi vuotta maapallon historiaa murskeeksi. Alueen tuottamat äänet kantautuvat meille nykyään hyvin, koska välistä on kaadettu kymmeniä hehtaareja metsää, mikään este ei ole enää pysäyttämässä äänen etenemistä maastossa. Viiden maissa illalla en kestänyt enää liitutaulu-efektiä vaan pakkasin tavarat ja suunnistin Pyhärantaan, minnepä muuallekaan kuin louhokselle, paikassa jossa ilmiö nimeltään Eläinratavalo on aiemmin näkynyt. Louhos ei ole toiminnassa tällä hetkellä, joten olemme sopineet omistajan kanssa, että kameran kanssa yöllä heiluminen olisi peräti ihan suotavaa naftavarkaiden sekä lisääntyvän ilkivallan vuoksi. Alue on nykyään ihanan hiljainen, vain ohi ajavat autot tuovat ääntä. Sen sijaan siellä kuulee pöllöjä, ilveksiä, eri riistan ääntelyä ja joskus susia. (Laitilassa ei tahdo kuulla kuin kaivinkoneita ja traktoreita, pitänee opetella erottamaan Bronco John Deerestä.) Varhokylän vuosiin on mahtunut myös jännittäviä tapahtumia. Yksi pahempi “läheltä piti”- tilanne kävi muutama vuosi sitten ihmisten kanssa, kun todistin alueella vierailevia naftavarkaita. Kannattaa lukaista koko juttu Tänä iltana häiriötekijät toivottavasti pysyttelisivät poissa ja taivas olisi auki Kosken flikalle, ja tuulet niin sanotusti suotuisat eli ei tuullut sitten hiukkaakaan. Paikanpäällä ähelsin autoon nojaten uutuuden jäykät lumikenkien remmit kiinni, heitin kamerarepun selkään ja otin jalustan käteeni, ja näiden liikkeiden jälkeen pimeys sai nielaista yhden kappaleen ilmiökuvaajia. Kello oli varttia vaille kuusi kun saavuin kuvausalueelle lumikengillä keinuen. Olin hieman aikaisessa Eläinratavaloa ajatellen, joten odottelin tovin tuijottaen tähtiä. Vähän jännitti, että miten paljon hento ilmiö on kärsinyt valosaasteen lisääntymisestä. Vaasan Eläinratavalo-jengin terveiset olivat huolestuttavia, valosaastetta alkaa olemaan liikaa. Odotellessani ilmiötä näkyvksi seisoskelin kädet taskuissa ja ihastelin hiljaisuutta ja tähtimäärää. Pieni tähdenlento vilahti miltein keskellä taivasta. Kääntyessäni kohti länttä näkyi silmäkulmassa korkeahko valokiila. Terve kaveri, pitkästä aikaa! Eläinratavalo näkyi pelostani huolimatta! Ilmiö on palannut kevätiltojen seuraksi. Tein riemunloikan lumikengillä, hip huraa! Tästä kausi taas alkaa ja kohti kevättä mennään. Hetken täytti suunnaton riemu ja rakkaus tätä koko harrastusta kohtaan. Kameran saadessa ruudun valmiiksi ilmiö näkyi kameran takanäytöllä selvästi. Kokeilin kuvata ilmiön aukolla 2.4 sekä 2.8. ISOt olivat pääosin 3200 ja valotusaika 20s. Mahtavuutta, valosaasteelle allerginen ilmiö näkyy meillä edelleen!! Eläinratavalo on todella hento ilmiö, kiilamainen, kuin jättiläismäinen viistossa lymyävä valopilari ja se näkyy lännen suunnilla tunti-puolitoista auringonlaskun jälkeen. Eläinratavalon kärki hipoo helmikuussa Jupiteria ja myöhemmin myös Plejadeja. Andromedan galaksi näkyy hyvin pystyruuduissa, joten ruudulla on jopa ruuhkaa. Havaintosäistä ja valosaasteesta riippuen ilmiö on aika pitkäkestoinen näkyen tammi,-helmi, -maalis ja jopa huhtikuun alkupuolelle saakka. Nyt ilmiö kuitenkin näkyi silmällekin ihan hyvin. Tuleva maaliskuu on Eläinratavalon ja Linnunradan suurinta sesonkia. Seuraavaksi pitäisi sommitella tälle mystisen kauniille ilmiölle joku kiva etuala. Päätin kiivetä tietä ylöspäin louhoksien keskellä olevalle pienelle kalliotasanteelle. Tai no, tietä ja tietä. Kohtuu puutonta ja tasaista alustaa ehkä ennemmin. Lunta oli paikoin vielä puoli metriä joten näin koko paikan normaalia korkeammasta perspektiivistä. Hangen päällä olin normaalia korkeammalla ja pääni hipoi alueen matalia mäntyjen latvuksia. Huimaa! Tältä tuntuisi olla vähän pidempi! Ponnistelin tomerasti pienen mäen ylös ja suuntasin kalliolle ja kapealle luiskalle louhoksien väliin. Pysähdyin ja laskin kamerarepun alas, jonka jälkeen suoristin selkäni. Siis wau. Tänne tuleminen oli kaiken vaivan arvoista, jälleen kerran. Kallion päältä avautui upea, 360° näkymä ja uskomattoman kirkas tähtitaivas!Linnunrata alkaa pahus vie köllimään Rauman sataman valosaastassa, joten se oli hieman haastava tallennettava, mutta onnistui silti sinnepäin. Olin nyt alueella, jonne ei päässyt viime talvena, koska kuvauspaikkani ihan kirjaimellisesti räjähti, alueella ammuttiin pätkä kalliota murskeeksi. Räjäytykset ovat ihan siistejä, mutta peruuttamattomia tekoja ja luontoihmisen pitää vähän järkeillä asioita hyväksyäkseen tämän kaiken. Fakta on se, että ihmiskunta tarvitsee mineraaleja, ja ne on pakko ottaa kalliosta. Yhtään rakennusta ei rakenneta ilman louhoksia. Ihmiskunta ei edes söisi sivistyneesti lautasilta ilman kivitavaran hyödyntämistä. Ja meidän perheen yhteinen kakkosharrastus on kivien ja mineraalien etsiminen, hommassa on siis jälleen kaksi piippua. Louhoksissa on siis puolensa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Räjäytetty alue toi kuviin uuden etualan. En tajunnut aiemmin, miten avonaiseksi entinen hieman sumppuinen ja ahdas paikka olikaan tullut, nyt kun jäljellä olevalle kalliolle viimein pääsi jalkaisin. Aloin miettimään maaliskuun revontulia, tässähän on ihan uskomaton näkymä, ainut miinus,-hyvin pitkä sellainen on Rauman suunta ja telakan valot. G2-G3 revontulimyrskun kuvaaminen on jatkossa mahdollista näkyvyyden suhteen.Täytyy sanoa, että kannatti kiipeillä tähtipaljouden keskelle, vaikka pakkasherra hengitti -20 niskaan ja silmäripset kävivät jäätymään. Kuvien välillä täytyi tanssahdella puhdasta ilon tanssia, oli upeaa olla vihdoinkin reissussa pidemmän kaavan mukaan! Kylmyys hohkasi kallioista lumen lävitse, joten vipinää kinttuun oli ehkäpä ainut tapa pysyä lämpimänä. Välillä unohdin, että allani olivat lumikengät-niin helppo ne jalassa oli tallustella. Täytyy sanoa, ettei Eläinratavaloa kyllä tarvinnut hirveästi meillä tänä iltana etsiskellä, mutta kauden alun ei ennätyksiä täältä päin Suomea enää rikota, siitä pitää huolen Pyhärannan ja Uudenkaupungin lisääntyvä valosaaste. Oli hieman surullinen tai haikea olo, kun ymmärsin, että olen vuosien aikana saanut todistaa optimaalisen pimeyden kehdon muuttumista valosaastepyhäköksi. Jäänee nähtäväksi kauanko pidän hallussa Eläinratavalon näkemisen ennätystä (15.1.2020) tämän jälkeen, kun ledeistä tuli uusi musta ja Rauman sataman valot syö pienimmät näkyvät tähdet pois. Miksi varjeleessa täytyy valaisto koko maailma?! Nillitä, sinä ihmisparka, kun muuten et kykene vaikuttamaan. Illan kuvalliseen saldoon sopi olla todella tyytyväinen. Lopuksi laitoin kädet taskuihini ja vaan pyörin ympäri ihaillen tähtipaljoutta. Hengittelin kylmää, tähtipölyistä ilmaa ja annoin ajatuksen tyhjentyä kaikesta lähiaikojen sälästä. Tää on niin mun juttu. Kuka kaipaa tuhansien hajuvesien marinoimia meditaatio rinkejä, kun voi tulla tyhjentämään päänsä hiljaiseen paikkaan ihan itsekseen samalla saaden jotain näkyvää aikaiseksi? Lännen taivaalla Eläinratavalo nikkasi silmää,-kevät on täällä ihan pian ja ilmiön varsinainen kuvaussesonki alkaa, tulee kevätpäiväntasaus revontulineen ja Eläinratavalo löytyy jokaisena selkeänä, kuuttomana iltana seuralaiseksi ainakin maaliskuun lopulle saakka. Mahtavaa.
Paluumatkalla rusakko aiheutti hieman harmaita hiuksia syöksyessään Untamalan raitilla Mitsun keulan eteen. Napsakasti sain ajovaloihin jähmettyneen pupun väistettyä. Untamalassa pysähdyin vielä hetkeksi ja kuvasin planeetta Jupiterin Mitsun kanssa. Hieno reissu, pitkästä aikaa. Tää on mun juttu, kai mainitsin sen? Kiinnostuitko Eläinratavalosta ilmiönä? Tästä Tähtikirkkaita taivaita!-Pike

Repolainen -automaattipelistä 68 281 euroa Rantsilaan

Louhos ei ole toiminnassa tällä hetkellä, joten olemme sopineet omistajan kanssa, että kameran kanssa yöllä heiluminen olisi peräti ihan suotavaa naftavarkaiden sekä lisääntyvän ilkivallan vuoksi. Alue on nykyään ihanan hiljainen, vain ohi ajavat autot tuovat ääntä. Sen sijaan siellä kuulee pöllöjä, ilveksiä, eri riistan ääntelyä ja joskus susia. (Laitilassa ei tahdo kuulla kuin kaivinkoneita ja traktoreita, pitänee opetella erottamaan Bronco John Deerestä.) Varhokylän vuosiin on mahtunut myös jännittäviä tapahtumia. Yksi pahempi “läheltä piti”- tilanne kävi muutama vuosi sitten ihmisten kanssa, kun todistin alueella vierailevia naftavarkaita. Kannattaa lukaista koko juttu